Eu-parlamentti äänestää näinä päivinä uudesta EU:n ja Marokon välisestä sopimuksesta maataloustuotteiden kaupan vapauttamisesta niiden välilllä. Nykymuodossaan sopimus ei sulje miehitetyn Länsi-Saharan aluetta sopimuksen ulkopuolelle. Sopimus on näin selkeä tuki kyseenalaiselle teollisuudelle miehitetyillä alueilla.
Western Sahara Resource Watchin ja Tukholman Emmauksen raportti paljastaa marokkolaisen maatalousteollisuuden voimakkaan kasvun miehitetyn Länsi-Saharan alueella ja tuotteiden viennin EU-maihin. Länsisaharalaisen Dakhlan kaupungin ympäristössä toimii yksitoista suurtilaa. Niiden omistajien joukossa on Marokon kuningas, marokkolaisia suuryrityksiä ja ranskalaisia monikansallisia yrityksiä. Yksikään tiloista ei ole länsisaharalaisomistuksessa. Koko tuotanto perustuu käytännössä uusiutumattomien vesivarantojen hyödyntämiseen porakaivojen avulla. Tuotanto tapahtuu ilman miehitysalueen länsisaharalaisväestön hyväksyntää ja on kansainvälisen oikeuden vastainen.
“Tiloilla työskentelevät ovat marokkolaisia, eivät länsisaharalaisia. He työskentelevät tiloilla ja asuvat hallituksen tuella rakennetuissa asunnoissa. Samanaikaisesti työttömyys vaivaa Dakhlan länsisaharalaisväestöä.” Toteaa raportissa siteerattu dakhlalainen El Mami Amar Salem, Länsi-Saharan kidutuksen vastaisen komitean puheenjohtaja (Committee Against Torture in Western Sahara).
Raportin tuottaneet järjestöt suosittavat, että EU-instituutiot eivät hyväksyisi maataloussopimusta ilman tarkennusta siitä, että sopimus ei koske Länsi-Saharan aluetta. Nykyisellä muotoilulla se on kansainvälisen oikeuden vastainen, loukkaa sahrawi-kansan perustavia oikeuksia ja vaikuttaa negatiivisesti YK:n rauhanneuvotteluihin.
Joulukuussa 2011 EU-parlamentti hylkäsi Marokon kanssa suunnitellun kalastussopimuksen siihen liitettyjen Länsi-Saharan kalastusvesien takia.