Aika perustulolle?

Koronaviruspandemia ja sen taloudelliset vaikutukset osuvat kipeimmin köyhimpiin. Erityisesti epävarmassa taloudellisessa tilanteessa elävät ihmiset ovat vaikeuksissa. Jos huomisen toimeentulosta ei tänään ole varmuutta, #StayTheFuckHome ei ole erityisen mielekäs toimintaohje. Siksi taloudellinen turvallisuus ja tasa-arvo eivät ole vain yksilöiden, vaan myös kansanterveyden etu.

Pienyrittäjien, freelancereiden ja alustatalouden riistettyjen ”kumppaneiden” asemaan on aivan oikein kiinnitetty huomiota. Perustulosta on tullut monessa maassa entistä varteenotettavampi ajatus, hyvästä syystä.

Samaan aikaan on syytä muistaa, että globaalissa Etelässä kaikki perustuloa puoltavat syyt ovat vielä huomattavasti kärjistyneempiä. Valtavien ihmisjoukkojen elämä on paitsi köyhää, myös kauttaaltaan prekaaria. Aivan liian monen on käytännössä valittava taudille altistumisen ja nälän väliltä. Jos perustulo on ollut tärkeä mahdollisuus globaalin Etelän maille aiemminkin, tällaisella hetkellä se voisi olla suunnattoman tärkeä.

Kansainvälinen Solidaarisuustyö on pyrkinyt jo kauan nostamaan keskustelua perustulon mahdollisesta merkityksestä ereiarvoisuuden torjunnassa ja taloudellisen turvallisuuden tuottamisessa globaalin Etelän olosuhteissa. Perustuloon erikoistunut tutkija Johanna Perkiö on myös kirjoittanut Kv-solidin toimeksiannosta raportin aiheesta (https://www.kvsolid.fi/universal-basic-income-a-new-tool-for-development-policy/). Raportin kirjoittamisen jälkeen perustulokokeilut ovat jatkuneet esimerkiksi Keniassa.

Suomalainen kehityspolitiikka on keskittynyt viime ajat ensi sijassa yritysyhteistyön vahvistamiseen. Jatkuuko tämä linja? Voiko käynnissä olevasta kriisi tarjota opetuksen köyhyydessä elävien ihmisten taloudellisen turvallisuuden merkityksestä? Voisiko Suomen kehityspolitiikka ottaa kärjekseen pikemmin sosiaaliturvan vahvistamisen, perustulo mukaan lukien?

Teksti: Teppo Eskelinen